torstai 31. toukokuuta 2012

Satiirikon työkalu

Jättäessään 1966 taakseen Oulun, Erno Paasilinna laati suunnitelman loppuelämälleen. Se muotoutui kirveeksi, työkaluksi joka "viiltää, raivaa, iskee ja katkaisee... Minulla on aina tapana tehdä kaikki kolmeen kertaan, huomannet nuo antologiat plus kulttuurilehdet ja keskustelukirjat,..." Tämä kirje on päivätty Arpelassa 8.7.67. "Minä lupaan ja vannon, että kunhan vielä tulen järkiini aloitan oikean kirvesmieselämän Suomen kulttuurielämässä."

4 kommenttia:

Matias kirjoitti...

Näitä henkisiä mentoreita nykyaikana ei paljoa enää taiteilijoilla ole. Köyhän miehen mentorina toimii "esikuvat". Itse maalausta harrastavana ja sitä tutkivana persoonana kaipaisin henkilökohtaisen mentorin, jolla on kokemusta ja näköalaa asioihin. Ennen vanhaa tämä oli aika yleinen käytäntö. Tai ehkä tämä johtuu minun luonteestani. Ehkä ei ole vain rahkeita pyytää.
Onko sinulla Eeli rahkeita kirjoittaa "isompaa" blogimerkintää Reidar Särestöniemestä? Videomateriaalin olen katsastanut monet kerrat, mutta olisi kiintoisaa lukea herrasta enemmän. Luuloni mukaan olit Reidarin hyvä ystävä.

Matias kirjoitti...

Ohops...
Tämä viesti oli tarkoitettu uusimpaan blogimerkintään ("Lennart Segerstråle 1892-1975").

Eeli Aalto kirjoitti...

Blogisivut eivät ole hyvä paikka pidemmille tutkimuksille enkä koe itseäni kirjailijaksi saati tutkijaksi. Kirjoitinhan Reidarista kirjan vielä hänen eläessään. Sitten on ilmestynyt muitakin kuten Rosa Liksomin erinomainen romaani "Reitari".

Reidarilla oli vähän luottoystäviä. Häntä kadehdittiin ja vähäteltiin. Hänen oli pakko naamioitua shamaaniksi jota kaytiin ihmettelemässä. Kyllä me puhuimme asiat halki...

Minulla on ollut onni tutustua hienoihin persoonallisuuksiin. Nykyisin henklökohtaiset kontaktit oavt jääneet vähiin. Ajan sykli on niin kiihkeä, että sähköpostikin tuntuu hitaalta.

E.A.

Matias kirjoitti...

Ahaa!

Taidanpa ottaa kirjat luettavaksi. Kiitoksia tiedosta!

Ja kiitoksia tästä nykyisestä blogistasi.