Raimo Metsänheimo lähetti minulle kannustinkortin Pariisiin 1953. Olin lähtenyt tyypilliselle suomalaisen taiteilijan toivioretkelle Pariisiin. Olin ahkeroinut syyskauden Lhoten akatemiassa, ahminut museoita, näyttelyitä, konsertteja ja teattereita siinä määrin, että olin täysin tukossa. Ellei sellaisen paljouden ja laadun edessä muserru, niin ainakin nöyrtyy. En minä ketään knokannut mutta tulin, näin ja voitin sellaista taitotietoa, jota en olisi muualta saanut.
Oulun tuomiokirkko 1950-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti